Koronakriisin keskellä on harvinaisen paljon ennustajia, jotka ovat mielestään oikeassa mutta eivät joudu koskaan perustamaan tekemistään omiin ennusteisiinsa. Nyt on sosiaalinen tilaus rohkeille väärässäolijoille. Tilanteen pitäisi olla lupa esittää tämän hetken arvioita, jotka saattavat osoittautua aikaa myöden virheellisiksi.
Kysyntää on johtajuudelle, joka osoittaa parasta mahdollista suuntaa tilanteessa, jonka jokainen tietää mahdottomaksi ennustaa tulevaa. Vaikka epävarmoja muuttujia on monia, perusteltu näkemys on silti otettava.
Pörssiyhtiöiden johto joutuu joka tapauksessa luomaan erilaisia skenaarioita, joiden todennäköisyyksiä se arvioi päivittäin – ja aina, kun uusia tiedonmurusia markkinapäätöksistä tai pandemiasta saadaan käsiin. Mikäli liiketoimintaa ei ole laitettu täysin jäihin, liiketoimintapäätöksiä on tehtävä parhaan ymmärryksen pohjalta joka päivä. Olipa se mukavaa tai ei.
Markkinat kuin pesusieni
Pääomamarkkinoilla on nyt suunnaton tiedon tarve. Sijoittajat ovat pelissä mukana omilla rahoillaan tai varoilla, joista he ovat vastuussa. Merkkejä kehityksestä haetaan makroluvuista ja keskuspankkien elvytyspäätöksistä, kun useimmat yritykset ovat muuttuneet lähes autistisiksi.
On selvää, että varsinaisia tulosennusteita on mahdotonta antaa edes kuluvalle kvartaalille, saati koko vuodelle. Sitä tuskin kukaan odottaakaan. Aina voi kuitenkin auttaa markkinoita jäsentämään tilannetta, toimialaa ja sen trendejä muuttuneen tilanteen keskellä.
Nyt olisi rohkeilla yritysjohtajilla mahdollisuus ottaa ajatusjohtajan paikkaa vähintäänkin omalla toimialallaan. Markkinoille voisi kertoa oman näkemyksensä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat toimialan sekä oman yrityksen kehitykseen. Onhan tällaisia analyyseja löydyttävä yritysten kulmahuoneista joka tapauksessa.
Niitä voisi tässä tilanteessa kommunikoida sijoittajayhteisön kanssa. Nyt jos koskaan pitäisi pörssiyhtiöiden julkaista tiedotteita aktiivisesti. Samassa hengessä voisi järjestää myös sijoittajatapaamisia verkossa. Muutoin markkinat vain arvailevat ja hinnoittelevat sen mukaisesti – mieluummin alakanttiin.
Rohkea keskustelee vaikka pelkääkin
Kyllä ajatusten esittäjiin mediakin tarttuu. Sitähän tietysti yritysjohtajakin pelkää. Tosiasiassa on paljon ikävämpi olla jotain mieltä ilman, että kukaan reagoi siihen. Tämä on viestinnän ykkösperiaate: jos ei ole reaktiota, ei ole keskusteluakaan.
Tiedätkö mikä epävarmuuden keskellä erottaa väärässäolijan ja oikeassaolijasta? Nöyryys. Molemmat ovat väärässä, mutta väärässäolija hyväksyy sen.
Nöyryys on olennaista myös viestinnässä. Markkinakehitys on lopulta uskonasia. Kysymys on siitä, ketä sijoittaja haluaa uskoa. Viime kädessä ajatusjohtaja on henkilö, ei yritys. Suuntaa ei näytetä komiteapäätöksillä, vaan johtajan perustelluilla näkemyksillä.
Tässä ajassa olennaista on, kuka on se rohkea majakanvartija, joka sytyttää ensimmäisenä valon sumun keskellä.